Mitä tekemistä konflikteilla ja kuolleella kulmalla on keskenään? Anna hetki, niin selitän.
Törmäyksiä liikenteessä
Liikenteessä sattuu vakavia tapaturmia, kun syntyy ”kuollut kulma”. Käytännössä kuollut kulma tarkoittaa katvealuetta, jota ajoneuvon kuljettaja ei voi nähdä avoneuvon ohjaamosta. Mikäli kuljettaja ei näe ja ohjaa ajoneuvon katvealueelle, sinne jäävä ihminen joutuu hengenvaaraan, syntyy törmäysriski, rumaa jälkeä ja pahimmillaan traagisia menetyksiä.
Ajo-opetus valmentaa, miten tiedostaa katvealueen olemassaolo ja varoa piiloon jääviä alueita. Kuolleen kulman tunnistamiseen on kehitetty erilaisia antureita ja kameroita, jotka antavat kuljettajalle tietoa ja varoittavat kuljettajan näköpiirin ulkopuolelle jäävistä asioista. Kehittyneet interventiojärjestelmät estävät kuljettajaan kääntämästä ajoneuvoa kuolleeseen kulmaan.
…ja ihmissuhteissa
Konflikteissa on kyse yhteentörmäyksistä. Osapuolten näkemysten, intressien ja arvojen joutuessa ristiriitaan, syntyy hankalia tunteita ja törmäys, jota voidaan kutsua esim. kiistaksi, eripuraksi, riidaksi, selkkaukseksi tai sodaksi. Kaikki ne ovat konflikteja ja niiden seuraukset moninaiset ja moniulotteiset. Huonosti hoidettu tai hoitamaton konflikti estää asioiden hoitamisen, myrkyttää ihmissuhteita, siirtää pahanolon taakkaa ihmiseltä toiselle, vahingoittaa, sairastuttaa ja pahimmillaan tappaa joko oman tai toisen käden kautta.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä kuolleeseen kulmaan jää paitsi teknisluonteisia myös sosiaalisia asioita. Katvealueelle joutuessaan asiat ja ihmiset ovat vaarassa jäädä alle, vähintään jalkoihin ja pahimmillaan tulla murskatuiksi.
Riivatut, siunatut tunteet
Inhimillisissä törmäyksissä, konflikteissa on ennen kaikkea kysymys tunteista: näkemyksiäni ei kuulla, intressejäni ei arvosteta, arvostamani asiat sivuutetaan… Se herättää meissä kielteisiä tunteita. Se tukkii yhteistyösuhteita, joita me keskinäisriippuvaisina olentoina tarvitsemme.
Siellä missä ihmisten on tarkoitus tehdä asioita yhdessä, olisi syytä nähdä katvealueelle, tunnistaa kuollut kulma ja toisten ihmisten olemassaolo. Yhteistyön paradoksi on se, että valitettavan usein muut jäävät omasta näkökulmasta katvealueelle, kuolleeseen kulmaan – emmekä tiedosta sitä!
Meillä voi olla kuvitelmia, ettei ole meidän tehtävämme yrittää nähdä katvealueelle, koska se kuuluu jonkun muun (yksilön, yksikön, osan, osaston tai vaikkapa viranomaisen) tehtäviin. Saatamme ajatella, että ihmisten kuuluu olla iskunkestäviä, eikä inistä pienistä kolhuista: raukat menkööt merten taa, jätkä sen kun porskuttaa!
Meistä saattaa jopa tuntua, että tunteiden sivuuttaminen helpottaa kanssakäymistä ja yhteistyötä. Samalla tulemme eristäneeksi itsemme muista. Yhteistyö estyy tai muuttuu haavoittavaksi. Kielteisiä tunteita pidetään usein haitallisina, joten ne halutaan tukahduttaa ja niistä halutaan nopeasti eroon. Kaikenlaiset tunteet – myös negatiiviset – ovat kuitenkin ihmisen rakenteellinen osa. Emme pääse niistä eroon, vaikka kuinka haluaisimme tai pitäisimme niitä kuinka epäolennaisina ja jopa haitallisina.
Apua kuolleen kulman tunnistamiseen
Ajo-opetuksessa muistutetaan, että mitä pienemmät taustaikkunat ja suuremmat ikkunapilarit ajoneuvossa on, sen suurempi on kuollut kulma. Myös ajoneuvossa olevat ihmiset ja rahti, voivat aiheuttaa kuolleen kulman. Ajo-opetus valmentaa kuolleen kulman tiedostamiseen ja sen ennakointiin. Kuljettajille on tarjolla tekniikoita, jotka auttavat kuolleen kulman tunnistamisessa ja estävät ajamasta kuolleeseen kulmaan.
Mistä syntyy konflikteihin johtava kuollut kulma? Pienestä ja suppeasta tarkasteluikkunasta? Suurista kanssakäymistä ohjaavista, mutta koettelemattomista ja tuntemattomista perusoletuksista? Näkemistä estävistä asioista ja ihmisistä? Miten tiedostaa katvealueen olemassaolo ja estää ihmissuhteissa tapahtuvat vahingolliset törmäykset? Mistä löytää kamerat, anturit ja interventiojärjestelmät tapaturmien estämiseksi?
Väitän, että tunteet ovat avain katvealueiden olemassaolon tunnistamiseen. Aivan ensiksi meidän kannattaisikin hyväksyä tunteet olemassaolomme ja yhteistyön ehtona sekä ryhtyä toimimaan yhdessä niiden kautta. Avoin, muiden ajatuksista ja tunteista kiinnostunut laaja-kaistakohtaaminen auttaa meitä tuomaan esiin tunteita ja kokemuksia, jotka muuten jäävät vähintään käyttämättä ja tulevat pahimmillaan kaltoinkohdelluiksi.
Meidän olisi syytä haluta tehdä yhdessä, kohdata erilaisia tunteita – hankaliakin – ja yrittää ymmärtää, mitä muut näkevät sen sijaan, että eristämme itsemme erilaisilla näennäistehokkailla selityksillä toisistamme. Se suo meille mahdollisuuden havaita kuollut kulma ja estää meitä vahingoittamasta toisiamme ja ajamasta toistemme yli.
Konflikteja käsittelemällä hyvinvointia ja tuotantovoimaa
Kuollut kulma estää meitä toimimasta rakentavasti yhdessä ja tuottaa tuhoisan yhteentörmäyksen vaaran. Konfliktien käsittely vaatii katvealueen olemassaolon käsittämistä ja havainnoimista. Lisäksi se edellyttää tunteiden perustavanlaatuisen olemassaolon hyväksymistä ja halua ymmärtää näkökulmia, jotka tahtovat jäädä katveeseen, mikäli emme kuule muita. Filosofi Esa Saarisen sanoin: kyse on siitä, miten pystymme avautumaan toinen toisillemme, kokemaan itsemme kokevina ihmisinä suhteessa toisiimme avoimemmin ja laajakaistaisemmin.
Kanssakäymisemme katvealueiden havaitseminen ja ennakointi auttaisi meitä ymmärtämään toistemme näkemyksiä, intressejä ja arvoja. Saarista soveltaen: siitä ”syntyisi tuotantovoimaa, näennäisesti aivan tyhjästä, ihmisenä olemisen ydintekijöistä”. Ota siis kuollut kulma ja tunteet todesta! Niistä nousevat konfliktien ratkaisun avaimet.