Työeläkevakuuttaja Keva n riskiarvio paljastaa, että julkisen sektorin työkyvyttömyystappiot ovat 760 miljoonaa euroa!
Kyse ei ole vain euroista. Kyse on ihmisistä, hyvinvoinnista ja koko työelämän ekosysteemistä. Työkyvyttömyystappiot ovat vain jäävuorenhuippu siitä, mitä organisaatiot menettävät, jos työn rakenteet ja olosuhteet eivät tue työn tekemistä ja työssä suoriutumista.
Jäävuoren huippu näkyy huonosti
Työkyvyttömyystappioita tarkastellaan aivan liian lepsusti. Kuvaannollisesti ilmaisten: jäävuoren huippu on sumun peitossa, kun puhutaan yritysten ja organisaatioiden kannattavuudesta, talouskasvusta ja tuottavuudesta.
Julkisorganisaatioissa
📉 15 000 työntekijää on tulevan kolmen vuoden aikana riskissä jäädä pois ”ei-tuottavasta työstä”, hoitamasta asioita ja ihmisiä. Se uhkaa (markkinaehtoisilla palveluilla ja tuotteilla taloudellista arvoa) ”tuottavan työn” tekemisen. Markkinoiden rattaat eivät pyöri ei-tuottavalla työllä, mutta eivät myöskään ilman sitä.
Suurimmassa työkyvyttömyysriskissä ovat siivous- ja keittiötyöntekijät, sairaala- ja laitosapulaiset.
Ruumiillinen työkuorma kaatuu naisille – ja lopulta kaikille!
Osasitko aavistaa?: Käytännössä ruumiillisesti kuormittavaa työtä tekevät naiset!
Ruumiillisesti kuormittavia töitä tekevät muutkin. Kaikkiaan noin kolmannes suomalaisista – eikä työn ruumiillinen rasittavuus ei ole muuttunut 2000-luvun kuluessa. Ruumiillisesti raskaaksi työnsä kokee kolmannes palkansaajista.
Ruumiillinen ylikuormitus johtaa jatkuessaan fysiologiseen stressiin, toimintakyvyn laskuun ja tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Mutta kiivain keskustelu käydään silti psykososiaalisesta kuormituksesta! Syynä ovat digitalisaatio, tietotyö ja rahoitustrendit… mikä muu?
Ylikuormitus kuluttaa elimistöä ja rahaa
Ylikuormitus kuluttaa elimistöä kokonaisvaltaisesti ja johtaa elimistöä runtelevaan fysiologiseen stressiin – riippumatta haitallisen työkuormituksen ensisijaisesta lähteestä! Se kuluttaa myös rahaa ja syö kasvun edellytykset niin ihmiseltä kuin organisaatiolta.
Työkyvyttömyystilasto syntyy ”ensimmäisen” diagnoosin perusteella. Työkuormituksen paradigmaattiset jakolinjat auttavat meitä hahmottamaan ilmiötä tilastollisesti ja tuottamaan tietoa valikoiduilla otoksilla ja menetelmillä. Haitallisesta työkuormituksesta kärsivälle ihmiselle ja hänen kokemukselleen sellainen on vierasta.
Ihminen ei ole kone, eikä palapeli. Ihminen on elävä systeemi. Hän tekee työtä yhdessä muiden kanssa organisaatioissa, joka on elävä systeemi.
Ihmisten suojaaminen haitalliselta työkuormitukselta ei riitä. Syntyvien vaurioiden korjaaminen ei riitä. Organisaatio-olio on laitettava kuntoon. Sen voi tehdä vain ihminen yhdessä muiden kanssa.
Lusikka käteen ja korjaamaan työn rakenteita ja olosuhteita!
On aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja nähdä kokonaisuus. Siihen tarvitsemme strategista, systeemistä ja yhteisöllistä työkuormitusriskien hallintaa https://lnkd.in/eD4Cfdqm – sen sijaan, että etsimme syitä yksilöistä ja ”yksiköistä” vailla kokonaisuutta!
Tuottava ja ei-tuottava työ – ja ihminen – kiittää, kun tarkastelemme kokonaisuutta strategisesti yhdessä.
Strateginen työkuormituksen hallitseminen – HR:n ratkaisut työelämässä – MIF