Yli puoli miljoonaa suomalaista työskentelee uupumuksen rajoilla ja kolmannes haittoja tuottavan työkuorman alla. Mielen terveyttä murentava työperäinen stressi on yksi suurimmista työn terveellisyyttä ja turvallisuutta uhkaavista tekijöistä. OECD arvioi heikentyneen mielenterveyden vuosikustannusten olevan Suomelle yhdentoista miljardin euron luokkaa. Tutkijat ovat esittäneet taloudellisten tappioiden kohoavan vuositasolla jopa 25 miljardiin.
Työkuormitushaittojen ja niistä syntyvien kustannusten kasvu on nostattanut vaatimuksia työelämän inhimillistämisestä. Inhimillisyydellä viitataan yleensä muiden arvostamiseen, kunnioittamiseen, hienotunteisuuteen ja ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Inhimillinen työelämä ottaa huomioon ihmisten tarpeet kuulua joukkoon, toimia omaehtoisesti, käyttää kyvykkyyksiään ja päästä osallistumaan ja vaikuttamaan.
Työelämä on inhimillisyyden mitta
Ihminen tyydyttää tarpeitaan myös työssä. Ihminen perustaa yrityksiä, liittyy työyhteisöihin ja tekee työtä ihmislajille evoluutiossa kehittyneiden perustarpeiden varassa. Liittoudumme työelämässä muiden kanssa varmistaaksemme inhimillisten perustarpeidemme tyydyttymisen.
Liiketoimintaa on pitkään ohjannut taloustieteessä käytettävä ihmisen käyttäytymismalli, jossa ihmistä ajatellaan homo economicuksena eli talousjärkeilijänä. Markkinataloudessa inhimillisyys perustuu ennen kaikkea talousjärkeilyyn, jossa ihminen tavoittelee markkinoilla omaa etuaan älyllisen punninnan varassa.
Älykäs ihminen vetoaa liiketaloudellisessa toiminnassa aina myös inhimillisiin ominaisuuksiin, kuten tunteisiin ja ryhmään kuulumisen tarpeisiin. Sen avulla kuluttajat voidaan saada hankkimaan esimerkiksi kulloinkin muodissa olevia hyödykkeitä – myös sellaisia, joita kukaan ei oikeastaan tarvitse ja joita turhakkeiksi kutsutaan. Tällöin markkinavoimat, joiden takana on inhimillinen ihminen, vetoavat ihmislajille evoluutiossa kehittyneisiin perustarpeisiin. Se onnistuu, koska tarvitsemme toimeentuloa, hyväksyntää, arvostusta…
Nykyinen työelämä sekä ihmisen sille rakentamat työympäristöt ja muut olosuhteet konkretisoivat niitä arvoja, arvostuksia ja ponnistuksia, joita ihmislaji on työn rakentamiseksi tehnyt. Nykytyö onkin osoitus siitä, mihin inhimillisyys on tähän mennessä kantanut.
Haitallisen työkuormituksen kasvu on ihmisen tekosia
Ihminen työskentelee kehittämillään työmarkkinoilla kiihtyvällä tahdilla usein monimutkaisissa ja ärsykkeitä tulvivissa ympäristöissä, joissa inhimillinen havainnointi, tarkkaavuus ja muisti joutuvat melkoiselle koetukselle. Ihminen on kehittänyt ja kehittää yhä uusia teknologioita nopeuttaakseen ja helpottaakseen työn tekemistä. Teknologiat eivät vain nopeuta, vaan myös vievät aikaa ja hidastavat työtä, koska havaintojen tekemiseen ja niiden järkiperäiseen jäsentämiseen kuluu aikaa ja inhimillistä energiaa aivan kuten ennenkin.
Yksi työn suurista muutoksista on se, että jäsennettävän ja tulkittavan informaation määrä on kasvanut räjähdysmäisesti ja on moninkertainen verrattuna aikaisempaan. Tiedon määrä kasvaa päivä päivältä ja tietoa tulee yhä useammasta lähteestä. Silti työstä on selvittävä samassa ajassa kuin ennenkin. Työtä edistävien havaintojen tekeminen, tiedon jäsentäminen, keskittyminen ja nopeutuneen työelämän aikapaine kuormittavat ihmistä haittoihin asti. Ihminen joutuu ponnistelemaan yhä enemmän saadakseen toimeentulonsa, hyväksyntää ja arvostusta.
Ihminen on inhimillisyydessään rakentanut työelämästä sellaisen, että ihminen ei tahdo enää jaksaa sitä. Haitallisesta työkuormituksesta on syntynyt paisuva ongelma. Näennäisesti loogisen ja järkevän ihmisen toiminta johtaakin kestämättömään työelämään.
Työkuormituksen hallinta vaatii ihmisyyden ymmärtämistä
Inhimillisyydessään ihminen on yhteistyökykyinen, myötäelävä, muita kunnioittava, muille tilaa ja arvoa antava. Yhtä lailla ihminen on inhimillisyydessään itsekeskeinen, oikeassa oleva, omaa etuaan tavoitteleva, muun kuin omaksumansa tiedon suhteen hyvinkin immuuni ja vakuuttaviksi tulkitsemiensa tahojen käskyjä, pyyntöjä ja kehotuksia noudattava. (Epä)inhimillisten ominaisuuksiensa takia ihminen ei suostu noin vain muuttamaan tapaansa toimia, vaikka havaitsisikin omasta toiminnastaan koituvat kielteiset seuraukset – kuten kasvavan haitallisen työkuormituksen!
Inhimillistä on myös se, että ihminen on valmis näkemään puutteet ja virheet lähinnä muissa ja muualla kuin itsessään. Työkuormitusongelmista tulee vaikeita, koska ihminen ei tahdo tunnistaa olevansa ongelman ytimessä ja itse ongelma. Koska työmarkkinoilla toimivat ihmiset liittyvät työkuormitusongelmaan, tässä piilee myös ratkaisun mahdollisuus!
Työelämän inhimillistäminen vaatii sitä, että ihminen tunnistaa omassa toiminnassaan sellaiset perin inhimilliset piirteet, jotka eivät johda yleisen edun toteutumiseen ja kestävään työelämään. Työkuormitusta voidaan hallita, kunhan ihmisyys kaikkine puolineen otetaan tosissaan. Se vaatii nöyryyttä inhimillisen edessä ja uskallusta vapautua yhteistyöhön, jossa tuotetaan yleisen edun mukaista kestävää työtä ja työelämää.
P.S. Käsittelemme teemaa ma 15.4.2024 ilmestyvässä teoksessamme
Työn tasapainottamisen taide. Taitotietoa työkuormituksen hallintaan – Professional Publishing Finland (propublishing.fi)
Kirjan ennakkotilaajalle 10 % alennus. 