Nopea ja juonikas! Tunkee rönsynsä salakavalasti kaikkialle. Näkyy kyllä, mutta ei pidä välttämättä kauheasti meteliä itsestään. Talloo muut alleen ja vie lopulta muilta kasvuvoiman. Monimuotoisuus köyhtyy, vaikka sitä kovasti toivotaan.
Siinäpä se – sama logiikka luonnossa ja työyhteisössä! Samaan aikaan kun työelämästä halutaan tehdä entistä inhimillisempää, tukahduttavat toimintamallit leviävät nopeasti ja huomaamatta vaikuttaen koko työyhteisöön.
Päätelmä: inhimillisyydessäkin on jatkuvaa kehittämistä ja kitkemistä. On nimittäin sangen inhimillistä, että ego nostaa päätään, omat intressit estävät näkemästä laajemmin, oma etu houkuttaa jne. Jos käyttäytyminen johtaa muiden tallomiseen, heikentää työyhteisön kasvuvoimaa tai organisaation ja yhteistä etua, kitkeminen kannattaa. Kitkemällä tukahduttavat toimintamallit, voimme saavuttaa merkittävää tuottavuuskasvua ja parantaa työhyvinvointia, joita molempia kovasti tarvitsemme ja kaipaamme!
Nimittäin, jos emme ole valmiit ja suostu
- näkemään ja tunnustamaan muiden arvoa
- pitämään muiden töitä yhtä lailla työn kokonaisuuden kannalta tärkeinä
- uskomaan, että meidän ei tarvitse muita tallomalla todistaa olevamme työpaikan korvaamattomia kultakimpaleita
(tai muuta vastaavaa. Ole hyvä ja jatka listaa!)
… olemme kuin puutarhan muilta tilan vievät kasvit, jotka ovat ihan kivoja, tosi tehokkaita ja valtaavat tilan joskus jopa kadehdittavalla voimalla. Mutta niiden seurassa ei pysty saamaan puheenvuoroa, omaa asiaansa esille, laajentamaan perspektiiviä, välillä edes hengittämään. Ainoa tunne on lamaannus ja ehkä hämmennys siitä, miten tämä on taas edes mahdollista!!!
Ja mahdollistahan se on, jos sen muut mahdollistavat. En erityisemmin pidä siitä, että tässä kohtaa vastuun sormi yleensä osoittaa esihenkilöön. Kaikilla aikuisilla työtä tekevillä ihmisillä on vastuu siitä, että sellaista ei tapahdu. Esihenkilön vastuu vaan on erityinen. Siksi esihenkilön tulee pyrkiä erityiseen sosiaaliseen valppauteen ja kysyä:
- onko joku aina äänessä – ja olenko se kenties minä?
- palkitsenko ajalla(ni) ja tilalla(ni) toistamiseen tiettyjä ihmisiä?
- tiedänkö tasapuolisesti, mitä muut tekevät ja ajattelevat?
- taivunko huomaamattani tai tietoisesti viemään yhteisöä vinoon?
Sosiaaliset vinoumat on vähän puhuttu aihe. Niiden tunnistaminen ja kitkeminen ovat avain menestyvään ja hyvinvoivaan työyhteisöön. Miten sinä osallistut sosiaalisten vinoumien kitkemiseen?
P.S. Kirjoitin sosiaalisista vinoumista tavoitteena auttaa tunnistamaan niitä. Tunnistus on uudistumisen perusedellytys.