Haitallinen työkuormitus ja sen seuraukset ovat työelämän vitsaus, joka tuottaa inhimillistä kärsimystä ja taloudellista tuhoa: Noin 650 000 suomalaisen arvioidaan työskentelevän vakavassa työuupumusriskissä. Mielenterveyden häiriöperustaista sairauslomaa saaneiden lukumäärä kasvoi 2020-luvun jälkipuoliskolla 43 % ja vastaavasta syystä työkyvyttömyyseläkkeelle päätyneiden määrä 25 %. Sairauspoissaolojen ja työelämän ulkopuolelle päätymisen arvioidaan aiheuttavan Suomelle vuosittain kymmenien miljardien taloudelliset tappiot.
Haitallinen työkuormitus ei synny tyhjästä
Aina kun ihminen tekee työtä, syntyy työkuormitusta. Kuormitus syntyy monista lähteistä ja voi olla niin hyödyllistä, neutraalia kuin haitallistakin.
Lopulta se, miltä työ tuntuu, miten työ sujuu, miten työtä jaksamme ja saammeko aikaan sen mitä työssä tavoittelemme, riippuu monista eri työkuormituslähteistä syntyvän kokonaistyökuormituksen ja yhteisösuhteissaan toimivan työntekijän ominaisuuksien tasapainosta. Kun työhön liittyvät ruumiilliset, henkiset ja sosiaaliset vaatimukset ylittävät työntekijän voimavarat ja sietokyvyn, työntekijä kuormittuu haitallisesti ja alkaa oireilla.
Työelämän kasvavat työkuormitusongelmat viittaavat siihen, että yhä useammin työn tekeminen tuottaa niin paljon haitallista työkuormitusta, että työntekijän voimavarat eivät riitä siihen vastaamiseen. Kiihtyvässä elämänrytmissä työtä tekeville ihmiselle ei jää aikaa palautua kuormituksesta työssä eikä vapaa-ajalla. Haitallinen kuormitus kasautuu ja ihminen uupuu. Työkyky ja työhyvinvointi kärsivät – syntyy työkyvyn ja työhyvinvoinnin ongelmia.
Työkuormitusriskien tietäminen ei riitä
Työkykyyn ja työhyvinvointiin vaikuttaminen edellyttävät sen tunnistamista, mitkä asiat ihmisen rakentamassa työssä ja työympäristöissä ovat haitallisia ja hyödyllisiä työn tekemisen ja ihmisen kannalta. Jos näitä haitallisuuteen ja hyödyllisyyteen johtavia asioita ja niihin liittyviä käsityksiä ei tunnisteta ja tiedetä, ne ohjaavat työtä, sen suunnittelua, organisointia ja seurantaa tiedostamattomasti. Sen seurauksena työtä tekevään ihmiseen saatetaan kohdistaa epätasapainoisia vaatimuksia, joissa työn ulkoiset elementit korostuvat ja inhimillisten tarpeiden huomioon ottaminen jää liian vähälle tai päinvastoin.
Työsuojelupaneelin (2023) tulosten mukaan työpaikoilla koetaan, että kuormitustekijöiden arviointiin ja riskiarvointiin on välineitä. Työterveyshuollon tekemiä työpaikkaselvityksiä sekä henkilöstö- ja ilmapiirikyselyjä käytetään työpaikoilla laajasti. Työkuormitustekijöiden tietäminen ei kuitenkaan sinällään tuota ratkaisuja työkuormituksen hallintaan, eikä yleispäteviä ratkaisuja kuormituksen hallintaan ole. Työsuojelupaneelikyselyyn vastanneista 76 % arvioikin kuormituksen hallinnan olevan käytännössä erittäin tai melko haastavaa. (Huom! Vastaajat edustavat organisaatioiden työsuojeluhenkilöstöä.)
Työkuormitushavainnot siirtyvät muodossa jos toisessa ”paperille” ja erkaantuvat arjen työstä, jossa työkuormitus syntyy. Työkuormitusongelmat muuttuvat vaivihkaa työkyvyn ja työhyvinvoinnin ongelmiksi, joita ryhdytään ratkomaan liian usein yksilöiden ongelmina, vaikka ne syntyvät ensisijaisesti yhteisöllisesti rakennetuissa työn olosuhteissa.
Haitallisen työkuormituksen näkymätön käsi
Haitallisesta työkuormituksesta näyttää syntyneen näkymättömän käden kaltainen ilmiö, joka elää omaa elämäänsä kenenkään siihen puuttumatta tai sitä ohjaamatta. Ponnistukset työkyvyn, työhyvinvoinnin ja yhä useammin henkisen työssä jaksamisen edistämiseksi eivät vaikuta ainakaan tilastojen valossa purevan.
Työtä tekevät ihmiset kokevat työkuormitusongelmien edessä voimattomuutta ja osaamattomuutta. Työkuormitus on lähtenyt ihmiseltä lapasesta. Ihmiselle on jäänyt kärsijän osa.
Mitä useampi työelämässä vaikuttava ihminen tulkitsee, että työkuormitukseen ei voi vaikuttaa, sen suuremmaksi kasvavat ongelmat. Samalla syntyy vaikuttamisharha – kollektiivinen uskomus siitä, että työkuormitukseen ei voi tai on ylipääsemättömän hankala vaikuttaa. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin ongelmat jatkavat kasvuaan. Työkyvyn ja työhyvinvoinnin johtaminen käy mahdottomaksi ilman systeemistä ymmärrystä työkuormituksesta.
Havahdu ja vaikuta!
Työkuormitus syntyy aina ihmisen vastavuoroisessa suhteessa toimintaympäristöön. Niinpä se on lähtökohtaisesti suhteellista, työympäristösuhteisiin perustuvaa ja suhteutuu kulloinkin vallitseviin maailmankuviin ja käsityksiin työkuormituksesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Työkuormituksen suhteellisen luonteen takia työkuormitukseen voidaan tietoisesti vaikuttaa, kunhan tunnistetaan työkuormitustekijöiden lisäksi työkuormitukselle altistumiseen liittyvien kytkökset.
Ihminen voi vaikuttaa työhön ja itseensä. Mitä useampi työtä luova, sitä tekevä ja johtava sekä työlle reunaehtoja määrittävä ihminen ymmärtää oman toimintansa vaikutukset työkuormituksen syntymiseen, sen realistisemmaksi työn käytäntöjä ohjaava uskomus työkuormitukseen vaikuttamisesta muuttuu. Mahdollisuutemme vaikuttaa ja johtaa työkykyä ja työhyvinvointia arjessa lisääntyvät.
Työkuormitusongelmat voidaan ratkaista, kunhan työelämässä toimivat ihmiset saadaan yhteistuumin haitallisen työkuormituksen torjunnan puolelle. Pelkkä työkuormitusriskien tunnistaminen ei riitä, vaan tarvitaan herääminen vaikuttamisen mahdollisuuksiin ja välttämättömyyteen sekä myönteistä näyttöä työkuormitukseen vaikuttamisesta. Ohjat ovat ihmisen käsissä. Toiminnan aika on nyt.
P.S. Työkuormituksen systeemiseen ymmärtämiseen perustuvaan vaikuttamisen menetelmästä voit lukea lisää huhtikuussa 2024 julkaistusta 250-sivuisesta tietoteoksesta Työn tasapainottamisen taide. Taitotietoa työkuormituksen hallintaan – Professional Publishing Finland (propublishing.fi).