Taloutta ja strategiaa, prosesseja ja tekniikkaa, ihmisiä ja yhteisöjä. Ainakin näistä tulokulmista organisaation työlle haetaan kannattavuutta ja tuottavuutta, työntekijöille parempaa työhyvinvointia ja yhteiskunnalle vaurautta. Oleellinen kysymys on, miten
luetellut asiat sopivat ja sovitetaan yhteen?
Tiedostamme kyllä sen, että voidaksemme hyvin tarvitsemme niin vakaata taloutta kuin hyvinvoivia ihmisiä. Kummastakin on usein huomattavaa pulaa. Ryhtyäkö purkamaan tilannetta talouden ja teknisten ratkaisujen vai ihmisten ja yhteisöllisyyden kautta? Mistä sinä aloittaisit?
Talous, teknologiat ja tekniikat vetävät meitä usein magneetin lailla puoleensa. Suoraviivainen ja helposti laskettavissa oleva vetoaa, koska meillä on tarve selkeään ja jäsenneltyyn maailmankuvaan. Tunnemme luissamme ja ytimissämme, miten pelkkä ajatus niiden puutteesta alkaa pelottaa. Työ siirrettynä laskentaohjelmaan, prosessikaavioon, suoritetaulukkoon ja työohjeeseen tuntuu houkuttavan helpolta ja riittävän yksinkertaiselta hallittavaksi. Siitä voisi jopa innostua.
Ihmisiin sen sijaan liittyy paljon epävarmuuksia. Ihminen on huomattavan monimutkainen olento ja toimissaan vaikeasti ennakoitava. Miten sellaista kuin ihminen muka voisi hallita tai edes sitouttaa?
Työn ytimessä ovat ihmiset. Heissä on se energia, jonka työhön lataamme ja jolla työn teemme. Inhimillinen ja yhteisöllinen energia muuttuu taloudeksi, teknologioiksi ja prosesseiksi ja muuksi hallittavan oloiseksi. Työelämässäkään emme pääse kiertämään epämääräistä ja ristiriitaista inhimillisyyttä, vaikka kuinka rimpuilisimme siitä eroon.
Inhimillisestä on siis syytä innostua. Ja kyllähän siitä innostutaankin! Työhyvinvointi, resilienssi, inhimillinen työelämä, työyhteisötaidot ovat sanoja monen huulilla. Silti työuupumuksesta on tullut uusi kansantauti ja organisaatioita vaivaa vakava työvoimapula. Herää epäilys, onko inhimillisestä ja yhteisöllisestä ratkaisuksi lainkaan ja mihinkään?
Yhteisöllis-inhimilliset ratkaisut jäävät onnettomasti puolitiehen, jos katsomme vain niiden valoisaa puolta, kuten usein teemme. ”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”, sanoo paljon lainattu lausahdus. Se kannustaa meitä katsomaan työn ja työelämän arkea sellaisena kuin se on.
Älykkään ja loogis-rationaalisen ihmisen on uskallettava kurkistaa myös varjoihin ja katvealueille. Inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden valossa ja varjoissa piilevät ne voimat, joihin vaikuttamalla tuotamme työhön taloudellista ja inhimillistä hyvinvointia tuottavan energian. Miten sinä huolehdit inhimillisen energian käytöstä työpaikallasi?